Yltä ja Alta. Vesijärjestelmän uusiminen.

Yksi suurimmista töistä Strata-alueen maa- ja ympäristötaideteosten konservoinnin kanssa on ollut Yltä ja Alta-teoksen vesijärjestelmien kunnostaminen ja uudelleen organisoiminen. Altaiden toiminta ei ole pelkästään olennainen teoksen taiteellisen sisällön toteutumista, vaan on tärkeä osa myös nurmikon kasvua. Soraharju on poikkeuksellisen kuiva ja kuuma. Kapillaari-ilmiön seurauksena vesi haihtuu kohteesta poikkeuksellisen nopeasti. Siksi teokset nurmialueet tarvitsevat tasaisin väliajoin kastelua.

Teoksen altaat eivät olleet toimineet enää useaan vuoteen. Altaiden vanhat pohjat, jotka oli valmistettu kumista, oli puhkottu terävällä rautatangolla. Rautatanko oli, kenties hieman ironisesti, irroitettu varoituskyltistä jossa kerrottiin kaiken hämäräperäisen toiminnan videotaltioimisesta alueella. Nurmikon kastelujärjestelmä oli rikkoontunut jo 2000-luvun alussa. Syynä tähän oli nurmen kulottaminen ja sabotaasi, jonka seurauksena tihutusjärjestelmä oli revitty irti maasta.

Koska vesijärjestelmän papereita ei löytynyt kootusti mistään, liikkeelle lähdettiin ottamalla yhteyttä kaikkiin mahdollisiin henkilöihin, jotka saattaisivat asiasta tietää edes jotakin. Jo teoksen rakentamisvaiheessa työtehtävät oli jaettu useille eri henkilölle. Näistäkin osa oli ulkoistanut tehtävänsä eteenpäin kolmansille osapuolille. Esim. Nokian kaupungin puutarhayksikkö osti nurmen hoitopalvelun Pinsiö-Seuralta ja Pinsiön mieskuorolta. Sinänsä ymmärrettävä päätös, koska maataiteen hallinnoimisesta ei ole paljoakaan kokemuksia.

Vastuuihmisten joukossa oli mukana myös henkilöitä, jotka olivat esimerkiksi siirtyneet toisiin tehtäviin toiseen kaupunkiin, jääneet eläkkeelle, jopa kuollut. Teoksen valmistumisesta oli kulunut aikaa jo 15 vuotta. Asioita oli myös ehditty unohtamaan. Kun ihmiset tavoitettiin, heiltä pyydettiin haastattelua, lausuntoa tai vierailus paikan päällä. Ensimmäisiä suuria asioita, joita selvisi oli, kuten jo mainittua, että alkuperäinen kastelujärjestelmä oli käyttökelvoton. Sitä ei myöskään kannattanut rakentaa samalla tavalla.

Vanha kastelujärjestelmä poistettiin talkoilla 20.10.2012

Tampereen veden asiantuntijat olivat aina käytettävissä kun uusia ongelmia tuli vastaan.

Altaiden juoksutus ja vanhan kastelujärjestelmän rakenne. Kuvassa näkyvä pumppu rikkoontunut vuosien varrella.

Vanhan kastelujärjestelmän rippeet päätettiin poistaa ensimmäiseksi. Talkoot pidettiin 20.10.2012 ja osallistujia oli 15. Mukana kyläläisiä Pinsiö-Seuran kautta, kv-taiteilijoita Artelesin kautta ja Osmo Rauhala perheineen. Kun putket oli revitty, jäljelle jääneet jäljet paikattiin Nylanderin kiinteä rakenteisella mullalla, jota suositeltiin Pinsiön Taimistolta.

On vaikea hakea yhtä syytä sille miksi alkuperäinen suunnitelma ei toiminut. Oma arvioni on, että taideteoksen ajateltiin muuttavan kokonaan sorakuopan konteksti. Tähän liitetään usein hämäräperäinen, rikollinenkin, toiminta. Ja vaikka teos muuttikin soraharjun luonteen osittain toisenlaiseksi, osalle ihmisistä se säilyi edelleen soraharjuna jolloin ilkivaltaa harjoitettiin siellä edelleen todenteolla. Yhdessä tunneleista mm. oli poltettu auto vuonna 2001 (lähde: Nokian Uutiset) ja altaiden viemäreitä siivotessa löytyi kymmeniä huumeruiskuja.

Kastelujärjestelmän poiston yhteydessä tarkastettiin altaiden kunto ja syyt sille miksi vesi ei pysynyt altaissa enää. Allaskumien päällä levänneen soran ensimmäiset kerrokset poisti paikallinen kaivinkone yrittäjä Pienkonetyö Pietilä ja loput viimeisteltiin muovilapioiden ja ämpärien avulla käsivoimin. Kolmesta altaasta kahden pohjakumit oli vuosien varrella rikottu ilkivallan seurauksena, kuten edellä mainittua. Altaiden viemärienkaivojen kannet oli myös vuosien varrella viety. Jäljellä oli enää pelkät putket.

Altaiden kunnostamiseksi parhaimmaksi ja budjettiin sopivimmaksi osoittautui uusien kumialtaiden teko. Tällä kertaa paremmilla pohjatöillä. Toimittajaksi valitsimme Ogashin, jonka maahantuoja vieraili teoksella antaen ohjeet siitä miten toimenpide tulisi suorittaa. Hän myös lupautui henkilökohtaisesti tulemaan hitsaamaan tarvittavat kumiliitokset yhteen. Hankimme kumit vasrastoon odottamaan kesää talven yli.

Talven jälkeen toukokuussa 2013 aloitimme altaiden asennustyöt. Ensitöiksemme poistimme vanhojen altaiden pohjalta pienimmätkin hiekan muruset (ks. video yllä), ensiksi lapioiden, sitten harjaten. Tämän jälkeen levitimme kumit altaiden pohjalle, sekä kumien päälle suojaharsot tuomaan kestävyytä. Harson päälle leviteltiin tasaisesti 8cm kerros hienoa hiekkaa ja sen päälle vielä 50cm alkuperäistä soraa, jonka taiteilija oli valinnut ja jonka olimme säästäneet syksyltä.

Pienin kolmesta altaasta päätettiin tehdä myös kuntoon, vaikka sen pohja olisi voinut vielä juuri ja juuri pitää vettä. Pienimmän altaan pohja toteutettiin hitsaamalla suurempien altaiden ylijäämä palona yhteen. Seuraavana työnä oli kumi ja harsokerrosten leikkaaminen oikean mittaisiksi sekä mukulakivien kerääminen ja sementoiminen altaiden reunoihin pitämään uusien kumipohjien reunat paikoillaan ja tiiviinä. Tähän käytettiin sikaflefiä sekä Ogashilta saatua erikoisliimaa. Reunatöihin meni yllättävän paljon aikaa ja päivien välissä öisin mukulakivirakenteita oli osittain tuhottu ilkivaltana.

Seuraava olennainen askel oli tarkastaa oliko putket altaiden, kolmen välikaivon ja Tampereen Veden pumppaamon välillä kunnossa. Suoritimme testit paineistamalla. Pelko oli suuri, siitä että viimeisen käyttökerran jäljiltä vuosia sitten putkiin olisi jätetty vettä. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että jää olisi turvotessaan hyvin todennäköisesti hajoittanut putket. Onneksemme vuotokohtia ei löytynyt. Jos näin olisi käynyt, laskusta olisi tullut niin kallis, että töitä ei olisi voinut vielä kesällä 2013 saattaa päätäkseen.

Tämän jälkeen vuorossa oli ensimmäisen veden pumppaamisen testaus. Selvisi, että Tampereen Vesi oli muutama vuosisitten vaihtanut uuden patopumpun, johon oli kytketty sekä Yltä ja Alta-teos, että Matalusjoen juoksutukset. Matalusjoki on tullut kuuluisaksi uhanalaisista raakuista. Maailman eläimistä vain Galapagos-saaren kilpikonnat elävät raakkuja pidempään. Aluksi pumppu ei pystynyt tuottamaan tarpeeksi painetta, jotta vesi olisi tullut altaisiin. Mutta kun nostimme pumpun tehot 50hz, putkista alkoi tulla vettä altaisiin ja fiilikset olivat juhalliset.

Tampereen Veden pumppaamo Pinsiössä. Yltä ja Alta-teoksen ja Matalusjoen juoksutus tapahtuu saman patopumpun välityksellä.

Kirsi Kujala latomassa mukulakiviä ja kiinnittämässä allaskumien reunoja sementillä.

Uusia ongelmia kuitenkin ilmeni. Sovimme Tampereen Veden kanssa, että patopumpun sai aina päälle/pois kun soitti pääkeskukselle. Ihmiset kuitenkin vaihtuivat ja aina kun Matalusjoen veden määrään haluttiin vaikuttaa, se lopetti maataideteoksella veden tulon.

Selvisi myös, että siinä missä Yltä ja Alta-teokselle tuli vain 1m3 vettä tunnissa, Matalusjoelle vettä virtasi 90m3 tunnissa. Tämä on poikkeuksellisen suuri määrä, joka saattoi alkaa uhkaamaan myös raakkuja. Aloimme epäilemään uudestaan, olisiko maataideteoksen putkissa sittenkin reikä.

Teimme uuden selvityksen jossa selvisi maataideteokselle vievien vesiputkien olevan vain 25mm halkaisijaltaan. Tämän kokoinen putki ei kehitä tarpeeksi painetta. Ainoaksi ratkaisuksi jäisi siis kokonaan oman pumpun hankkiminen maataideteokselle ja näin Matalusjoen pinta ei nousisi kriittisesti.

Uusi pumppu asennettiin 4.6.2013 ja sen sijoituspaikaksi tuli välikaivo pumppaamon ja maataideteoksen välillä. Sovimme suullisesti, että Tampereen Vesi vastaa pumpun asennuksesta ja sähkö menoista ja Stratan kautta korvataan pumppu (hinta 400 euroa). Pumppu tulisi toimimaan säätelemällä kolmea hanaa, jotka ohjaavat vettä altaille. Kun yksikin hanoista on päällä, pumppu käynnistyy.

Koska vanha kastelujärjestelmä oli hylätty, piti kehittää uusi järjestelmä nurmikon kastelulle. Ratkaisuksi löytyi vesiautomaatti. Ensiksi altaat täytetään vedellä, jonka jälkeen vesiautomaatti pumppaa ja paineistaa veden niin, että sillä voi pistoolin avulla kostuttaa nurmen vaadittavilta alueilta.

Koska vesiautomaatti tarvitsee sähköä ja fakta on toistaiseksi edelleen se, että teoksella käy öisin hämäräperäisiä toimijoita, esimerkiksi nurmikon kastelu sadettimien jättäminen julkiselle paikalle yksin, ei voi tulla kysymykseen. Sekä nurmikon kastelusta, että altaiden pinnan korkeuden valvonnasta vastaa jatkossa yksi henkilö. Tehtävä sovitetaan joko puutarhurille tai kesäkahvilan työtekijälle (2014), joka tarkastaa altaat ja suorittaa kastelun kerran viikossa tunti ennen varsinaisten työtehtäviensä alkua.

Pekka Ruuska (kuvassa alla) 21.6.2013

Kastelu perustuu jatkossa vesiautomaattien ympärille.

Työ valmiina.

Kiitos:

Matti Virkamäki (Tampereen Vesi, vastaa teoksen vesijärjestelmistä Tampereen Vesi Oy:ssä)
Kari Lattunen (Ogashi Oy, altaiden hitsaus ja asiantuntijapalvelu)
Pinsiön Taimisto / Sami Pihkoluoma (asiantuntijapalvelu, tavaran toimitus ja varastointi)
Jyrki Mäntylä (Nokian Kaupunki / Puutarhayksikkö)
Osmo Rauhala perheineen
Minna Sihvonen (Puutarhuri, Strata)
Eero Yli-Vakkuri (Ympäristötaiteen konservaattori, Strata)
Joni Ahonen (Harjoittelija, Strata)
Kirsi Kujala (Harjoittelija, Strata)
Pinsiön kyläläiset ja muut talkoolaiset